Rotumääritelmä  

Suomen Kennelliitto on tarkistanut borderterrierin rotumääritelmän käännöksen 24.4.2006.

Rotumääritelmän virallinen teksti on kursiivilla.

Alkuperämaa: Iso-Britannia
Käyttötarkoitus: Terrieri
FCI:n luokitus: Ryhmä 3 terrierit, alaryhmä 1 suuret ja keskikokoiset terrierit; käyttötulosta ei vaadita.

Yleisvaikutelma: Ensisijaisesti työterrieri, joka myös kykenee seuraamaan ratsukkoa.
Borderterrierin tulee olla rakenteeltaan sellainen, että se pystyy seuraamaan ratsukkoa ja ajokoiria kokonaisen työpäivän. Se on tarvittaessa halukas syöksymään luolaan ketun perään ja karkottamaan sen ulos, usein hankalakulkuisessa kivilouhikkoisessa maastossa. Borderterrierin koko olemus ja luonne on tarkoituksenmukainen juuri tähän tehtävään.

Kun arvioit borderterrieriä rotumääritelmän suhteen, muista tämä ensimmäinen lause. Mieti, onko koiran rakenne sellainen, että se kykenee toimimaan siten kuin siltä on alun perin edellytetty.

Käyttäytyminen ja luonne: Toimelias ja rohkea
Luonteeltaan borderterrieri on iloinen ja vilkas kuten terrierit yleensä, mutta se ei saa olla tappelunhaluinen. Rähinöitsijöitä kohdatessaan borderterrieri usein kääntää päänsä pois, laskee häntänsä alas ja on aivan muita asioita miettivän näköinen. Sen tulee olla luonteeltaan sosiaalinen ja sen on kyettävä sekä laumayhteistyöhön että itsenäiseen työskentelyyn. Riitaa haastava borderterrieri ei ole tyypillinen.

Pää: Saukon päätä muistuttava.

Pää on borderterrierin osista yksi tärkeimpiä. Juuri päänsä vuoksi se erottuu muista terriereistä. Pää ei saa olla karkea ja sen tulee olla suhteessa koiraan (sukupuolileima).

Kallo-osa: kohtalaisen leveä.
Kallo on leveä, korvien välistä lattea ja otsapengertä on mahdollisimman vähän.

Kirsu: Mieluiten musta, maksanruskea tai lihanväri eivät ole vakavia virheitä.
Rotumääritelmä hyväksyy ruskean ja lihanvärisen kirsun.

Kuono-osa: Lyhyt ja vahva.
Kuono-osa ja alaleuka ovat vahvoja, jotta koira voisi puolustautua ketun hyökkäyksiltä. Kuono on lyhyt eikä koskaan suippo. Kuono-osa on 1/3 suhteessa kallo-osan 2/3 pituuteen.

Hampaat: Leikkaava purenta, ts. yläleuan etuhampaat koskettavat tiiviisti alaleuan etuhampaiden etupintaa ja hampaat ovat kohtisuorassa leukoihin nähden. Tasapurenta on hyväksyttävä, ala- tai yläpurenta on paha virhe.
Työskentelevällä koiralla tulee aina olla hyvät hampaat ja oikea purenta. Hampaat ovat suuret koiran kokoon nähden. Ala- ja yläpurenta on paha virhe ja ne myös periytyyvät, joten niistä on rankaistava. Tärkeätä on, että hampaat ovat suuret ja voimakkaissa leuoissa. Välihampaiden puutoksia esiintyy ja niistä ei yleensä rangaista.

Silmät: Tummat, ilme on tarkkaavainen.
Silmät sijaitsevat melko kaukana toisistaan. Ne ovat syvän tummanruskeat ja mantelinmuotoiset, eivät liian suuret ja pyöreät tai ulkonevat. Liian suuret silmät tekevät ilmeen virheelliseksi ja ennen kaikkea vahingoittuvat helpommin. Silmiä suojaavat kulmakarvat sekä täyteläisyys silmien alla. Oikea borderin katse on joutilaana apea, mutta syttyy aiheen ilmetessä ja on valppaan kiinnostunut.

Korvat: Pienet, V:n muotoiset kohtuullisen paksuiset; poskenmyötäisesti eteenpäin taittuneet.
Korvat vaikuttavat paljon myös koiran ilmeeseen; ne eivät saa nousta päälaen yläpuolelle eivätkä saa olla kovin lähekkäin. Liian ohuet korvat saattavat taittua väärästä kohdasta ja antaa oudon ilmeen. Suuret ajokoiran korvat ovat myös virheelliset. Kun koira on luolassa kettu vastassaan, sen täytyy pystyä vetämään korvat pään taakse suojaan. Liian suuret korvat ovat vain haitaksi ja vahingoittuvat helposti. Korvien väri on yleensä tummempi kuin muu karvapeite ja se piristää ilmettä.

Kaula: Keskipitkä.
Kaula on pitkähkö - ei pitkä eikä lyhyt. Liian lyhyt kaula tekee koirasta pönäkän ja liian pitkä kaula heikon. Riittävän pitkä kaula lisää borderterrierin notkeutta. Vahva ja lihaksikas kaula antaa sille sen voiman, mitä se tarvitsee mm. tappaessaan rotan ravistamalla tai tuodessaan ketun ulos luolasta. Kaula levenee lapoja kohti ja kiinnittyy kauniisti vinoihin lapoihin. Kaulan ja selän oikeanlainen yhtenäinen kaari on osa sen eleganttia ääriviivaa.

Runko: Syvä, kapea ja melko pitkä.
Rungoltaan borderterrieri on korkeuttaan hieman pitempi. Ylhäältä ja edestä katsottuna kapea. Runko on notkea ja koira on ketterä, ei koskaan massava.

Lanne: voimakas.
Lanneosa kannattelee koko koiraa ja siksi sen tulee olla vahva.

Rintakehä: Kylkiluut ulottuvat taakse, mutta eivät kaarru liikaa, sillä kaksin käsin koeteltaessa sormien tulisi ulottua lapojen takana rintakehän ympäri.
Rintakehän tulee olla riittävän syvä, jotta sydämellä ja keuhkoilla olisi kyllin tilaa, jota ne tarvitsevat ennen kaikkea rasituksessa. Rintakehän tulee kuitenkin olla kapea, ei liian pyöreä. Metsästäjät mittaavat vieläkin rungon ympäryksen kämmenillä (span = spannaus). On kuienkin huomioitava, ettei kaikilla ole yhtä pitkiä sormia. Kylkiluiden tulee kaareutua pitkälle taakse. Jos rintakehä on liian lyhyt, alalinja kaareutuu liian jyrkästi kohti lannetta (vrt. vinttikoiran alalinja).

Häntä: Verraten lyhyt, tyvestään melko paksu, oheneva, ylös kiinnittynyt, iloisesti ylhäällä, mutta ei selän päälle kaartunut.
Borderterrierin häntä on porkkanan mallinen. Se on suora ja luonnollinen jatke selkärangalle eikä saa olla kiinnittynyt liian ylös tai alas. Hännän asento riippuu melko paljon koiran mielialasta. Mitään ehdotonta oikeaa hännän asentoa ei ole. Häntä on melko tukeva. Pitkä, kapea häntä on virheellinen. Oikeanlainen häntä ja sen asento on tärkeä osa borderin oikeaa rotutyyppiä.

Raajat

Kyetäkseen seuraamaan ratsukkoa borderterrieri ei voi olla kovin matalajalkainen. Rotumääritelmä ei sano mitään korkeudesta, mutta on helppoa ymmärtää, ettei matalajalkainen ja raskasrakenteinen terrieri siihen pysty.

Eturaajat

Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat suorat, eivät liian raskasluustoiset.

Käpälät: Pienet, päkiät ovat paksut.
Työskentelevällä terrierillä, jonka on liikuttava monenlaisessa maastossa, on oltava kiinteiden käpälien lisäksi paksut päkiät. Pienet, kiinteät "kissankäpälät" eivät vahingoitu niin helposti kuin löysät, matalat käpälät.

Takaraajat

Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat linjakkaat ja jäntevät.
Takaraajoilta vaaditaan työntövoimaa, siksi reisien tulee olla lihaksikkaat ja polvikulmausten hyvät. Pihtikintut tai suorat takaraajat ovat heikot.

Käpälät: Kuten etukäpälät.

Liikkeet: Vapaat ja tehokkaat, soveltuvat ratsukon seuraamiseen.
Koska borderterrierin tulee pystyä seuraamaan hevosta, ei sen liikkuminen saa olla rajoittunutta. Edestä ja takaa katsottuna raajojen liikkeiden tulee olla yhdensuuntaiset. Sivulta katsottuna koiran ylälinja pysyy liikkeessä vakaana. Ravin tulee olla taloudellista ilman raajojen heittelyä tai vispausta. Liian leveä tai ahdas etuosa, soutavat tai jäykät etuliikkeet, ovat koiralle epätaloudellisia.

Nahka: Ehdottomasti paksu.
Nahka on paksu, eikä se saa olla liian kiinteä, jotta koira voisi puolustautua ketun saatua siitä otteen luolassa.

Karvapeite

Karva: Peitinkarva on karheaa ja tiheää. Aluskarva pinnanmyötäistä.
Borderterrierin karvapeite on hyvin tärkeä seikka, sillä sen täytyy suojata koiraa joka säässä. Kun koira joutuu ketun kanssa vastakkain luolassa, ei pehmeä, märkä karvapeite sitä paljon suojaa.

Väri: Punainen, vehnänvärinen, harmaankirjava (grizzle) ja punaruskea tai sininen ja punaruskea.
Punainen (red) ja harmaankirjava (grizzle & tan) sekä sininen ja punaruskea (blue & tan) ovat yleisimmät värit. Sininen väri muodostuu mustan karvapeitteen joukkoon sekoittuvasta valkoisesta karvasta. Väri ei saisi olla liian musta. Harvinaisin väri on vehnä, joka on lähes kadonnut. Valkoinen laikku rinnassa on sallittu. Väri ei kuitenkaan ole niin tärkeä kuin karvan laatu.

Koko

Paino: Urokset 5,9 - 7,1 kg (13-15 paunaa), nartut 5,1 - 6,4 kg (11,5 - 14 paunaa)
Tänä päivänä koirien ruokinta on niin monipuolista, ettei monikaan koira mahdu näihin rajoihin. Tärkeintä on, ettei koira ole lihana ja että sillä on riittävät lihakset.

Virheet: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja terrierin kykyyn työskennellä. Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä.

Huom. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneena kivespussiin.

 


Pää: Saukon päätä muistuttava.